otsikko
valikko


Iitu

(24.1.2004 - 25.10.2007)

Virallinen nimi: Gleizz Hullabaloo
Rotu: Valkoinen länsiylämaanterrieri
Sukupuoli: Narttu
Isä: Ksiaze Hussein z Ksiezopola
Emä: Sioparti Rosszcsont Natasa
Sisarukset: Yksi veli ja neljä siskoa
Kasvattaja: Irina Viljas, Ypäjä

Säkä: 28cm
Paino: n. 7,5kg

Silmät ja polvet tutkittu. Molemmat 0/0.

Meillä barffataan!

Iitu

Luonne:

Iitu on terrieri. Täynnä suloista hännän heilutusta ja nappi silmien tuijotusta. Samalla täynnä räjähtävää tarmoa, sisua ja voimaa. Meidän tytsy ei hevillä luovuta, kovuutta löytyy sanan jokaisessa merkityksessä.

Iitu on luotettavin lenkkikumppani ikinä; aina innoissaan lähdössä mukaan, aina innoissaan kannustamassa lähtemään ulos. Iitu jaksaa säässä kuin säässä antaa itsestään kaiken ulkona; riehuen, juosten, hepuloiden, harjoitellen ja ennen kaikkea haistellen. Eikä väsy koskaan. Onneksi sentään sisällä osataan rauhoittua ja rentoutua, siihen meillä tähdätäänkin.
Westieille tyypillisesti Iitu on valtavan viisas. Se todella tietää ja ymmärtää. Se todella myös osaa kietoa varomattomat pikkutassunsa ympärille.

Iitu on ollut mahdottoman kiltti jo pennusta saakka, meillä ei ole pureskeltu ku yhdet (huonot) kengät ja sisäsiistiksi opittiin alle puolivuotiaana. Ei voi varmasti tarpeeksi korostaa johdonmukaista koulutusta ja kuria. Sääntöjä joita noudatetaan aina; mm. autosta ei ikinä tulla ilman lupaa, ovista Iitu kulkee viimeisenä, ei vedetä hihnassa.
Iitun motivointi koulutuksessa on helppoa. Ruoka ja talvisin lumikokkareet :). Ruoka nyt noin pääsääntöisimmin. Ahne mikä ahne. Iitu oppii joskus ällistyttävän nopeasti. Aivan kuin se osaisikin lukea ajatuksia. Pelottavaa.

Kuten ehkä saattaa huomata, Iitu on todellinen persoona. Meijän koira.

 

Jouduttiin nukuttamaan meidän iitu 25.10.07 pois, kun sen tila yhtäkkiä romahti viikkoa aikaisemmin. Iitulla todettiin munuaisten synnynnäinen vajaatoiminta, joka oireilee vasta kun väh. 85% munuaisista on jo tuhoutunut. Mitään ei ollu enää tehtävissä. Onneksi saatiin hyvästellä iitu kunnolla ennen luopumista ja se oli osan aikaa oma pieni pirteä itsensä. Kuitenkin väsymys painoi ja pian huomattiin ettei paranemista tapahtunut. Niinpä jouduttiin tekemään raskain palvelus ystävällemme ja luovuttamaan.



Ei ole sanoja, kun kyyneleet vain vierivät.
Sydän on palasina, eikä yksi suuri pala koskaan tule takaisin.

Nuku rauhassa pikkuinen.

 

Kuvien kopiointi ilman lupaa ehdottomasti kiellettyä!
© iitu.net